Lomailua ja arabimusiikkia...

Jee.

Nyt on äänitettynä pari arabialaista sävelmää kokoonpanolla viulu, kitara & tablat, kansalaisuuksilla suomi, englanti, bangladesh :) Pääsin pari viikkoa sitten mukaan tähän arabialais- ja intialaisvaikutteista musiikkia soittavaan kokoonpanoon. Viulu olikin jo alkanut kerätä pölyä huoneennurkassa, kun täällä harjoittelurutiinin kehittäminen on ollut hankalampaa. Tulipa taas uskaltauduttua uuteen aluevaltaukseen, tosin ,kiitos Pekka Toivasen, olihan tästä touhusta jonkinlainen käsitys ;) Monikulttuurista ainakin on meininki. Ja olihan tää nyt ihan luonteva jatko sille, että asuu kahden marokkolaisen kanssa ja viettää aikaansa tytön kanssa joka opiskelee arabiaa :) Jep. Keikkojakin on mahdollisesti tulossa, kunhan saadaan vähän ohjelmistoa kasaan. Tähän asti ollaan soitettu mm. Bustan Abrahemsin 

(---> Busta Rhymesin!) biisejä sekä intialaista tablasoolobiisiä, joka kestää vaan vaivaset 30 minuuttia (tämän ajan saan soittaa 12 säveltä aina uudestaan ja uudestaan.. ekalla kerralla meinasin itsekin nukahtaa tähän night time ragaan :)). Kaikille niille, jotka tuntee lajin voin sanoa, että länsimaalaiselle tuo käy kyllä ihan urheilusta, hah!

Sunnuntaina saatiin esimakua Semana Santan kulkueista. Niiden etupäässä kulki valtava risti, jota seurasi iso pyhimystä kuvaavaa patsasta kannatteleva lava, jota puolestaan kantoi olallaan parikymmentä miestä. Näitä seurasi pelottavan paljon Ku klux klanin hiippalakkeja muistuttava joukko kädessään pitkät valkoiset kynttilät ja kulkueen viimeisimpänä soittokunta torvineen ja rumpuineen. Kieltämättä ihan vaikuttava näky. Espanjalaiset tietysti olivat kerääntyneet kaduille koko perheen voimalla, eikä juhlan vakavahekisyys estänyt silti nauttimasta olutta ja herkkuja siinä lomassa :) 

Lisää kulkueita näkyy varmasti Sevillassa, jonne suuntaan ensi torstaina. Sieltä lennänkin sitten viikonlopuksi Milanoon tyttöjä moikkaamaan :) Kunhan ei maanjäristykset järisyttäisi kiitorataa... Maanantaina saankin sitten taas lisää tuttuja vieraita, kun Suvi tulee kylään.

Mukavaa pääsiäistä kaikille myös sinne koto-Suomeen!

Hasta pronto!

p.s. MaMolle tiedoksi: nähtiin viimein Ennin kans eka paikallinen -ja kuulemma ainut!-banduriaorkesteri Atempo. Lauantaina käytiin kirkossa kuuntelemassa keikka, joka koostui klassisista teoksista Vivaldista Bachiin ja espanjalaiseen musiikkiin (tämä oli kyllä ehkä aiempia varmemmin hallussa). Tulkeehan tänne niin pistetään paremmaksi!

¡Vaya, cómo pasa el tiempo!

Gibraltar

Vielä nipin napin ehdin päivittää kuulumiset tämän kuun puolella, jos nyt tartun lehmää sarvista, sonnia korvista ja mitä näitä nyt on (olen huomannut käyttäväni sananlaskuja hämmentävän paljon verraten siihen, miten sujuvasti ne on hallussa). Aika vain tuntuu kiitävän ja tänään heräsin ajattelemaan, että kohta olen jo vaihtoaikani puolivälissä. Mitä siis on ehtinyt tapahtua, ja ennen kaikkea, mitä pitäisi vielä ehtiä? Alusta alkaen oli toki tiedossa, ettei puoli vuotta ole pitkä aika. Lähtiessä se tuntui helpottavalta, mutta nyt on pikku hiljaa alkanut kaivata lisäaikaa täällä olemiseen, matkusteluun, kielen ja tanssin opetteluun... Vaikka kotia ja ennen kaikkea ihmisiä on ikävä, tuntuu ajatus täältä lähtemisestä haikealta. Onneksi tulevaa ei liiaksi ehdi murehtimaan, menoa ja meininkiä riittää tässä hetkessä :) 

Viime viikkojen aikana on ehtinyt tapahtua monenlaista. Hieman on tullut koluttua etelä-Espanjan kaupunkeja, vietettyä aikaa tuttujen ja uusien tuttavuuksien kanssa ja alkoivatpa nuo luennotkin Puerto Realissa musiikkikasvatuksen parissa. Alkuun kuitenkin pari sanaa paikallisesta ylpeydenaiheesta, Cádizin karnevaalista, jonka tiedetään olevan Espanjan suurin ja tunnetuin. Tämän sai myös tuta kaduille kerääntyneen, muista kaupungeista asti paikalle vaeltaneen ihmismassan keskellä. Karnevaali kesti yli viikon (lauantaista sunnuntaihin), mikä Cádizissa tarkoitti viikon lomaa. Suurimpina juhlapäivinä kadulla pääsi etenemään n. 100 m tunnissa ja busseihin oli lähes mahdotonta tunkeutua. Silti meininki oli katossaan! Lauantaiaamuna Avenida Juan Carlos raikui toinen toistaan näyttävämpien chirigota-ryhmien laulannasta ja soitannasta. Illalla saikin sitten nähdä koko karnevaalikansan pukeutuneena erilaisiin naamiaisasuihin (toki olin hankkinut itsellenikin Punahilkaksi nimetyn vaateparin). Seuraavan päivän odotettu ja viimeistä yksityiskohtaa myöten valmisteltu numero oli suuri kavalkaadi, joka kulki Avenida Andalucian päästä päähän, aivan asuntomme ikkunan alta! Näkymät olivat siis mitä parhaimmat ja ihastelin silmät kirkkaina suuria, värikkäitä rakennelmia, rumpuryhmiä ja tanssijoita, jotka hiljalleen lipuivat kadun varrelle kerääntyneen ihmismassan ohi. Viikolla kaupunki hiljeni huomattavasti, vaikkakin karnevaaliohjelmaa oli tarjolla koko viikon. Päätimme lähteäkin Lauran veljen luokse Sevillaan pariksi päiväksi tutustumaan kauniiseen katedraaliin ja muihin nähtävyyksiin. Tykästyin viehättävään kaupunkiin ja sinne täytynee tehdä vielä toinenkin reissu, bussilla kun pääsee perille 1,5 tunnissa. Karnevaalin toisena viikonloppuna juhla jatkui ja edellinen naamiaisasukin tuunaantui uuteen muotoon :) 

Sekä ennen että jälkeen karnevaalien kaikki tuntuivat kyselevän, mitä tykkään karnevaaleista. Mikäpä nyt ei olisi hauskempaa kuin viikon loma täynnä juhlaa. Paikalliset karnevaali tuntuu kuitenkin jakavan niihin, jotka nauttivat täysin rinnoin ja niihin, jotka ainakin pahimmiksi ruuhkapäiviksi matkustavat pakoon muualle. Viikon päästä alkava Semana Santa onkin sitten luonteeltaan hieman erilainen ja vakavahenkisempi juhla. Siitä lisää seuraavissa kuulumisissa.

Sain vihdoin odotetun vieraan kylään kun Jussi lensi tänne Unkarista (Jussin vaihtokokemuksista halukkaat voi lukea osoitteessa: http://unkarissaoli.blogspot.com). Kahdeksaan päivään mahtui paljon kaikkea kivaa. Kierreltiin Cádizia ja lähiympäristöä ympäriinsä ja tehtiin myös päivän reissu eteläiselle Gibraltarille. Kuva jostakin syystä suostui ilmestymään vain tohon alkuun...täytynee vielä kenties harjotella tämän ah niin vaikean  ohjelman käyttöä... ;) Sieltä näkyi Afrikka (oih) ja käytiin tietysti moikkaamassa myös apinointa vuorella (joita mä pelkäsin, mutta Jussi uskaltautui kuvaan yksi pieni olallaan :)). Yhden päivän reissu oli vähän turhan lyhyt, sillä Cádizista ensimmäinen bussi lähti vasta puolen päivän maissa ja viimeinen Gibraltarilta lähti jo kahdeksalta. Juuri ehdittiin koluta pakolliset nähtävyydet ja syödä, kun sitten jo pitikin lähteä. Rauhallisempaan aikatauluun suosittelen siis yönyli reissua. Kahdeksan päivää menivät  tietenkin aivan liian nopeasti ja aiheuttivat seuraavalle viikolle matalapainetta. Nyt on kuitenkin lennot varattuna Unkariin, jonne suuntaan toukokuun loppupuolella :) 

Sain harjoittelun alakoulussa kunnialla loppuunsa ja jätin toistaiseksi hyvästit suloisille lapsille. Ehkä käyn vielä keväämmällä visiitillä koulussa. Nyt päivät täyttyvät Puerto Realissa alkaneista luennoista sekä espanjan kielikurssista, jota on ma-to klo 15.30.17.30. Maanantaita lukuun ottamatta päivät alkavat 8.30, joten ihan opiskelulta tämä kyllä tuntuu. Otin yhteensä neljä kurssia. Musiikkikasvatukselta on yksi äänenmuodostukseen & kuunteluun liittyvä kurssi sekä rytmiikka & tanssi-kurssi. Muilta linjoilta valitsin yhden kehollisen ilmaisun kurssin (liikuntakasvatus) sekä kuvallisen ilmaisun kurssin, jossa päästään ihan oikeasti piirtämään ja maalaamaan! :) Kurssien sisällöistä kerron tarkemmin tulevaisuudessa. Nyt alkaa olla niin myöhä, että on pakko vähän lepäillä... Salsaillat ovat verottaneet viimeaikoina hitusen liikaa yöunista ja nyt olen saanut siitä hyvästä flunssan, taas. 

Hasta pronto! 

    

¡Me encanta la música!

Buenas noches. 

Tulin juuri kotiin pitkäksi venähtäneiltä iltapäivätreffeiltä. Käytiin Lauran kanssa tapas-lounaalla, josta sitten eksyttiin vähän alennusmyynteihin. Siellä muutaman hetken (te, jotka tiedätte että olen äitini tyttö, tunnette tämän aikakäsitteen) pyörittyämme, olikin taas aika istahtaa alas ja löysimme siihen mitä mainioimman paikan vanhasta Cádizista (tämä osa on varsinaista keskusta-aluetta). La Oasis tetería - ei siis cafetería vaan tetería (= teelä ), mukava itämaishenkinen paikka, jossa sai kahvia ja teetä arabialaisittain, marokkolaisittain, pakistanilaisittain, jne.. Siellä oli myös mahdollisuus polttaa sisha-piippua. Tapasimme siellä Lauran espanjalaisen ystävän Cristianin, joka oli luvannut auttaa meitä naamiaisasujen etsimisessä. Tulevana lauantaina alkaa Cádizin kuuluisa karnevaali, joka kestää koko viikon ja jonka aikana kukaan ei käy töissä, koulussa tai muutenkaan vietä normaalia arkea. Kyse on siis Espanjan suurimmasta karnevaalista! Lauantai-iltana ei ulos ole menemistä ilman naamiaisasua, ja niimpä minäkin ostin itselleni hieman tuunausta kaipaavan Punahilkan asun (tarjolla ei ollut kuin yhtä kokoa, how handy is that). 

Kädet täynnä kapsäkkejä suunnistimme kahvila Cardenaliin, jossa alkoi klo 21 espanja-englanti kielivaihto-ilta. Olimme kuulleet tästä joka keskiviikkoisesta tapaamisesta Bershkan ystävälliseltä myyjältä ja päätimme käydä tsekkaamassa paikan. Sain taas huomata, kuinka pieni Cádiz itse asiassa onkaan - ainakin kaksi miestä, joiden kanssa juttelin, tunsivat Ennin Suomesta. Lisäksi törmäsin viime sunnuntaina tapaamaani Jonnyin, joka kotoisin englannista ja kitaristi. Jonnyn kanssa lähdimme edelleen Cádizin jazz-klubiin, siihen ainoaan, koska halusin nähdä paikan. Siellä tulikin jo kotoisa fiilis, aivan kuin olisi Poppariin astunut :)Basistikin näytti ihan Leevi Pukilta! :D Lavalla oli oikein perinteisen koulukunnan jazzmuusikkoja, erittäin hyviä sellaisia ja sain tietää, että myös täällä on jonkin sortin jazzopisto, jossa käy kesäisin opettajia Amerikoista asti. Lavalla olleet muusikot olivat opiskelleen Berkeleyssä, ja Laura ihmettelikin, että "mitä ne täällä landella tekee.. " ;) Tosiaan, paikka erosi paljon siitä, mitä täällä muuten näkee, mutta kyllä ihan edukseen.

Olen päässyt vähän tutustumaan paikallisiin musiikkipiireihin, ne tuntuvat kyllä täälläkin olevan pienet ;) Sunnuntaina meidät kutsuttiin Lauran kanssa kuuntelemaan samaista bändiä, josta olin edellisellä viikolla bongannut itselleni kitaraopen (haluan oppia edes vähän flamencokitaraa). Suunnistimme paikkaan nimeltä La Isleta, myöskin vanhan Cádizin puolella, ja se osoittautui sekin ihastuttavaksi pikkukuppilaksi. Tilaa oli ehkä kolmelle ihmiselle, mutta baari oli aivan täynnä. Bändi oli ahtautunut pieneen takanurkkaukseen, ja musiikki oli saanut ihmiset keinahtelemaan neliömetrin kokoiselle tanssilattialle. Tungimme itsemme ihan eturiviin ja siihen jäimmekin aina aamutunneille asti. Jopa salsatunti jäi välistä! Kun yhdistetään cajonrumpu, flamenco- ja sähkökitara ja basso sekä ripaus reggaeta, ei siitä musiikki paljon parane :) Tätä lisää jatkossakin!

Mami Watan kollegoille erityisesti tiedoksi, että käytiin viime perjantaina kuuntelemassa senegalilaista Djambutu Thiossane -yhtyettä. Kokoonpanoon kuului sabar, djembe, dun dunit ja kora, hyviä soittajia ja hyvä meininki. Pidin kovasti ja tuli kyllä afroa ikävä! Lopussa oli myös pieni tanssitus, jossa oli tuttuja liikkeitä, mutta täytyy kyllä kehua, että meillä on paree ;)

Ostin koraa soittaneen miehen soololevyn, joten voin sitten tuoda kuultavaksi teillekin.

Pitkien etsintöjen jälkeen löysin musiikkikaupan vanhasta kaupungista. Ikkunassa oli halpoja kitaroita(60€), joista yhden aion ostaa harjoittelua varten. Kotiin sitä on täältä turha raahata, koska mistään laadusta on tuskin tietoakaan. Voipahan ottaa kitaran huoletta rannalle mukaan :) 

Ahora me voy a acostar, entonces buenas noches y

hasta luego, 

tai cádizilaisittain, ´taluego!

Täällä ollaan!

Noh, oltu jo jonkin aikaa :) Kuukausi on vierähtänyt kuin huomaamatta. Tähän mennessä olen ehtinyt asettumaan aloilleni kivaa asuntoon, aloittamaan opintoni harjoittelulla yksityisessä alakoulussa, tutustumaan paikalliseen salsatarjontaan, ja mm. käymään  Madridissa passinuusimis-reissulla. Mutta nyt hyppään aikaan joitakin viikkoja sitten ja kerron, miten tähän on tultu:

Muutama sananen matkasta tänne. Varasin lennot Terminal A-halpalentoyhtiöstä, menon sai siinä vaiheessa n.190 €:lla (Helsinki-Barcelona-Jerez de la Frontera). Jereziin on sikäli kannattavaa lentää, että sieltä on Cádiziin enää kivenheitto, n. 30 km. Jatkoyhteys lentokentältä kannattaa koittaa selvittää jo ennen lennon varaamista, minulle kävi niin, että ainut järkevä bussi lähti Jerezin keskustasta alle tunnin päästä koneen laskeutumisesta. Jännitinkin, miten kaikkien kapaasieni kanssa ehdin bussiin. Onneksi on pieni onnenkantamoinen matkassa ja jatkolennolla satuin istumaan mukavan suomalaisen pariskunnan viereen, jotka sanoivat vuokraavansa auton lentokentältä. Määränpää oli sama ja sainkin autokyydin aivan majapaikkani nurkille! 

Majoittuminen

Cádizin yliopisto ei juuri pysty järjestämään opiskelijoille majoitusta. Ilmoituksia vapaista asunnoista/ huoneista voi saada etukäteen kansaivälisistä palveluista sekä ilmoittumassa esim. Facebookin Erasmus-Cádiz09 -ryhmään. Itse olin ollut yhteydessä nykyisen asunnon kämppiksiini juuri facebookin kautta, mutta saapuessani en vielä tiennyt otanko/saanko huonetta (asunnot kannattaa käydä tsekkaamassa paikan päällä, vuokran määrä ei välttämättä kerro laadusta!). Pääsin onneksi majoittumaan ensimmäisiksi päiviksi suomalaisen Laura-tytön luokse. Se oli suuri helpotus, voitti hostellin 100-0 ja oli vieläpä joku, joka auttoi alkujärjestelyiden kanssa. Täällä ei paljon tiedetä mistään tutoroinnista.. Mutta kirjeistä löytyy tiedot kuitenkin aika hyvin ja kv-palveluista voi aina kysyä apua. Lauran kanssa kävimme yliopiston päärakennuksella katsomassa vielä lisää potentiaalisia asuntoilmoituksia. Sovin yhdelle päivälle monta näyttöä ja kiersin katsomassa melko monenlaisia koti-vaihtoehtoja. Kämppikset vaihtelivat opiskelijatytöista vanhaan naiseen ja illan viimeiseen asuntoon kävellessäni oli varma, ettei asunto löytynyt vielä tällä reissulla. Viimeinen kämppä oli juurikin se, mistä oli kysellyt jo Suomessa. Paljastui, että asunto oli hyvän sijaintinsa (uudessa Cádizissa, n.15 min. keskustaan, 2 min. rannalle) lisäksi myös siisti ja tilava. 240 € vuokraan sisältyi netti, kaapeli-tv, vesi, oma kylppäri, sopivan kokoinen huone, olohuone ja lasitettu parveke. Ei siis huono vaihtoehto. Kämppiksinä kaksi marokkolaista alle 30-v. miestä. Tätä viimeistä mietin hetken, vaikkakin molemmat kämppikset vaikuttivat rehdeiltä ja mukavilta. Päätin lopulta ottaa huoneen ja samantien tippui iso huoli harteilta- nyt minulla oli siis paikka, missä asua. 

Tähän mennessä elo kämpässämme on ollut leppoisaa. Kielien ja kulttuurien kirjo on suuri, kun saman katon alla kuulee suomea, espanjaa, arabiaa ja englantia, toisinaan italiaakin. Koska toinen kämppikseni Anass on lääkäri ja toinen, Nabil, tietokoneinsinööri + opiskelija, on apu lähellä tiukan paikan tullen :) Huoneestani pidän kovasti, paksu ikkunalautani on parvekkeelle päin (josta näkee myös merelle :) ) ja odotan aurinkoisia kesäpäiviä, joina sille voi asettautua hyvän kirjan kera. Toistaiseksi sisällä on vielä kylmä ja ilman lämmitintä ei öisin kyllä uni tule.

Maaliskuussa kuitenkin säät alkaa lämmetä huomattavasti, sitä odotellessa!

Opinnot

Tarkoitukseni on siis opiskella musiikkikasvatusta, joka täällä luetaan kasvatustieteiden tiedekuntaan. Kampus on Puerto Realissa, noin puolen tunnin bussimatkan päässä Cádizista. Onneksi bussi pysähtyy aivan asuntoni edessä! Kasvatustieteiden lisäksi kampuksella voi opiskella myös meritieteitä. Kasvatustieteiden laitoksella kevään kurssit alkavat vasta maaliskuussa. Helmikuun aikana opiskelijat tekevät harjoittelun paikallisissa kouluissa - näin siis päädyin kolmeksi viikoksi seuraamaan katolisen yksityiskoulun elämää ja opetusta. Koulussa juuri kukaan ei puhu englantia, joten espanjalla on täytynyt pärjätä. Itse ehdin käydä 2 kielikeskuksen espanjan kurssia ennen lähtöä, mikä tarkoittaa melko nollasta lähtemistä täällä. Paikallinen murre on sen verran vahvaa, että pidemmälläkin opiskeluhistorialla saa pinnistellä tunnistaakseen mistä sanasta milloinkin on kyse... Tästä onkin kehkeytynyt välillä huvittavia tilanteita :) Kielen keskuksen kurssit alkavat myös maaliskuussa, itse ilmoittauduin 3-4 tasolle, 1-2 tasolla kun kuulemma lähdetään aivan alkeista liikkeelle. Kursseista kirjoittelen sitten enemmän, kun ne alkavat. 

Salsa salsaa....

Toistaiseksi pienehkö Cásizimme vasta heräilee kesän vilkkaampaan yöelämään, viikolla baareissa ei välttämättä ole kovin täyttä. Sen sijaan salsapaikkoihin porukkaa kyllä riittää. Ilmaista opetusta onkin tarjolla viikon jokaisena (!) päivänä eri baareissa. Mahtavaa! Salsaamassa ollaan siis käyty, alkujärkytyksen (koskien lähinnä tätä tasoa ja tempoa Suomeen verrattuna) jälkeen olen oppinut pari askelta ja melko kiintynyt jo noiden paikkojen meininkiin :)

Nyt tanssi jo itse asiassa kutsuukin taas! Tässä päivitystä tältä erää, lisää tulee piakkoin.

Hasta pronto!