Tulin juuri kotiin pitkäksi venähtäneiltä iltapäivätreffeiltä. Käytiin Lauran kanssa tapas-lounaalla, josta sitten eksyttiin vähän alennusmyynteihin. Siellä muutaman hetken (te, jotka tiedätte että olen äitini tyttö, tunnette tämän aikakäsitteen) pyörittyämme, olikin taas aika istahtaa alas ja löysimme siihen mitä mainioimman paikan vanhasta Cádizista (tämä osa on varsinaista keskusta-aluetta). La Oasis tetería - ei siis cafetería vaan tetería (= teelä ), mukava itämaishenkinen paikka, jossa sai kahvia ja teetä arabialaisittain, marokkolaisittain, pakistanilaisittain, jne.. Siellä oli myös mahdollisuus polttaa sisha-piippua. Tapasimme siellä Lauran espanjalaisen ystävän Cristianin, joka oli luvannut auttaa meitä naamiaisasujen etsimisessä. Tulevana lauantaina alkaa Cádizin kuuluisa karnevaali, joka kestää koko viikon ja jonka aikana kukaan ei käy töissä, koulussa tai muutenkaan vietä normaalia arkea. Kyse on siis Espanjan suurimmasta karnevaalista! Lauantai-iltana ei ulos ole menemistä ilman naamiaisasua, ja niimpä minäkin ostin itselleni hieman tuunausta kaipaavan Punahilkan asun (tarjolla ei ollut kuin yhtä kokoa, how handy is that).
Kädet täynnä kapsäkkejä suunnistimme kahvila Cardenaliin, jossa alkoi klo 21 espanja-englanti kielivaihto-ilta. Olimme kuulleet tästä joka keskiviikkoisesta tapaamisesta Bershkan ystävälliseltä myyjältä ja päätimme käydä tsekkaamassa paikan. Sain taas huomata, kuinka pieni Cádiz itse asiassa onkaan - ainakin kaksi miestä, joiden kanssa juttelin, tunsivat Ennin Suomesta. Lisäksi törmäsin viime sunnuntaina tapaamaani Jonnyin, joka kotoisin englannista ja kitaristi. Jonnyn kanssa lähdimme edelleen Cádizin jazz-klubiin, siihen ainoaan, koska halusin nähdä paikan. Siellä tulikin jo kotoisa fiilis, aivan kuin olisi Poppariin astunut :)Basistikin näytti ihan Leevi Pukilta! :D Lavalla oli oikein perinteisen koulukunnan jazzmuusikkoja, erittäin hyviä sellaisia ja sain tietää, että myös täällä on jonkin sortin jazzopisto, jossa käy kesäisin opettajia Amerikoista asti. Lavalla olleet muusikot olivat opiskelleen Berkeleyssä, ja Laura ihmettelikin, että "mitä ne täällä landella tekee.. " ;) Tosiaan, paikka erosi paljon siitä, mitä täällä muuten näkee, mutta kyllä ihan edukseen.
Olen päässyt vähän tutustumaan paikallisiin musiikkipiireihin, ne tuntuvat kyllä täälläkin olevan pienet ;) Sunnuntaina meidät kutsuttiin Lauran kanssa kuuntelemaan samaista bändiä, josta olin edellisellä viikolla bongannut itselleni kitaraopen (haluan oppia edes vähän flamencokitaraa). Suunnistimme paikkaan nimeltä La Isleta, myöskin vanhan Cádizin puolella, ja se osoittautui sekin ihastuttavaksi pikkukuppilaksi. Tilaa oli ehkä kolmelle ihmiselle, mutta baari oli aivan täynnä. Bändi oli ahtautunut pieneen takanurkkaukseen, ja musiikki oli saanut ihmiset keinahtelemaan neliömetrin kokoiselle tanssilattialle. Tungimme itsemme ihan eturiviin ja siihen jäimmekin aina aamutunneille asti. Jopa salsatunti jäi välistä! Kun yhdistetään cajonrumpu, flamenco- ja sähkökitara ja basso sekä ripaus reggaeta, ei siitä musiikki paljon parane :) Tätä lisää jatkossakin!
Mami Watan kollegoille erityisesti tiedoksi, että käytiin viime perjantaina kuuntelemassa senegalilaista Djambutu Thiossane -yhtyettä. Kokoonpanoon kuului sabar, djembe, dun dunit ja kora, hyviä soittajia ja hyvä meininki. Pidin kovasti ja tuli kyllä afroa ikävä! Lopussa oli myös pieni tanssitus, jossa oli tuttuja liikkeitä, mutta täytyy kyllä kehua, että meillä on paree ;)
Ostin koraa soittaneen miehen soololevyn, joten voin sitten tuoda kuultavaksi teillekin.
Pitkien etsintöjen jälkeen löysin musiikkikaupan vanhasta kaupungista. Ikkunassa oli halpoja kitaroita(60€), joista yhden aion ostaa harjoittelua varten. Kotiin sitä on täältä turha raahata, koska mistään laadusta on tuskin tietoakaan. Voipahan ottaa kitaran huoletta rannalle mukaan :)
Ahora me voy a acostar, entonces buenas noches y
hasta luego,
tai cádizilaisittain, ´taluego!
